Männikön koulun historiikin kirjoittaminen tuli ajankohtaiseksi koulun 75-vuotisjuhlan lähestyessä. Tavoitteena on ollut tiiviin tietopaketin kokoaminen koulun vaiheista eri vuosikymmenten ajalta.
Historiikkiä kootessani olen käyttänyt mm. M.O. Karttusen teosta Lapuan satavuotias kansakoulu, kaupunginarkiston materiaalia, esim. Männikön koulun vuositarkisteita sekä Anni Hakolan, koulun entisille oppilaille, suorittamien haastatteluiden pohjalta saatuja tietoja.
Olennainen osa koulun 75-vuotisjuhlassa esitettävää historiikkiä olivat Anni Hakolan ohjaamat koulun nykyisten oppilaiden esittämät kuvaelmat, joita luetun tekstin oheen on liitetty.
Toivon historiikin valaisevan edes hieman koulumme värikkäitä vuosia.
Lapualla 7.5.1995
Tero Ala-Nissilä
Lapualle kansakoulu vuonna 1869
Kansakouluasetus annettiin 1866. Sitä ennen oli opettajia valmistava seminaari alkanut toimintansa Jyväskylässä ja sinne lähti jo alkuvuosina maakunnasta nuoria opiskelemaan. Sen ensimmäisenä johtajana toimi itse ”kansakoulun isä” Uno Cygnaeus.
Kansakouluja syntyi melko nopeasti ja jo ennen vuotta 1870 toimi maassamme 69 maaseutukoulua, joista 28 alkoi 1869. Myös Lapualle kansakoulu perustettiin samana vuonna.
Haapakoskelle oma koulu
Haapakosken kylään saatiin koulu pitkälti F.V. Lagerstedtin ansiosta. Hänen kerrotaan olleen mukana Mäki-Panulan Jaakko-isännän hautajaisissa syksyllä 1880. Isännät juttelivat kamarissa ja ”Laages-Feetu”, kuten häntä kylällä kutsuttiin ehdotti, että kylälle pitäisi saada oma koulu. Ajatus ei pahemmin kiinnostanut, koska kirkolla jo oli koulu. Kun Lagerstedt tilaisuudessa pani toimeen rahankeräyksen laittaen itse ensin listaan 100 mk, joka tuohon aikaan oli iso summa, eivät muut voineet olla laittamatta myös omaa osuuttaan. Näin saatiin kerättyä ”pesämuna” koulun perustamiseksi. Koulu alkoi Jaakko Mäki-Panulan erustuvassa syksyllä 1881. Vaasan lehdessä iloittiin alkajaisjuhlaa selostettaessa lokakuun alussa, koska näin vähitellen ”noidat, velhot, ja puukkojunkkarit häviävät” kun kouluja perustetaan. Uuteen koulu rakennukseen haapakoskelaiset pääsivät lokakuussa 1884, kun koulun neljäs lukuvuosi alkoi. Koulunkäynti jatkui edelleen ja Haapakoskella oltiin tyytyväisiä koulun tilanteeseen, kunnes vuonna 1894 tuli rakennuksen laajentaminen kysymykseen. Vuonna 1896 päärakennusta pidennettiin. Ratkaisu oli kuitenkin huono ja kylmä rakennus purettiin 1920-luvun alussa.
Syksy 1917 ja kevät 1918 kansakuntamme historiassa
M.O. Karttunen kirjoittaa Lapuan satavuotiaan kansakoulun historiassa vuodelta 1972:
Kansamme historiassa tärkeiden syksyn 1917 ja kevään 1918 tapahtumat eivät voineet olla vaikuttamatta koulutyöhön, vaikka koulu ulkonaisesti pääasiassa oli toiminnassa. Ihmisten mielet olivat täynnä levottomuutta ja huolta tulevaisuudesta ja toiset ajatukset täyttivät kaikkien ajatukset kuin tavallisena aikana.
Opettajien asenteisiin ei voinut olla vaikuttamatta, varsinkaan nuoremman polven kohdalla, että he olivat saaneet valmistuessaan erityisesti Sortavalan ja Kajaanin seminaareissa nähdä johtajiensa suoraselkäisinä toimivan venäläisen vallan painostuksenkin alla ollessaan.
Syksyllä 1917 oli pelkona erityisesti kirkolle majoitetut venäläiset sotilaat, joiden keskuudessa kuri oli laskenut vallankumouksen jälkeen. Myöhemmin suojeluskunnat toimivat taatakseen juuri kylien rauhaa pimeinä syksyn iltoina. Yleensä kaikki miesopettajat olivat mukana harjoittamassa pääasiassa aseettomia miesjoukkoja. Koulujen ikkunat peitettiin ja iltaisin miehet salaa kokoontuivat harjoituksiinsa. Kun sitten talven 1918 harjoitukset alkoivat , oli toisille miesopettajille täysin selvää että heidän on lähdettävä mukaan, toiset joutuivat ajattelemaan, oliko se opettajalle sopivaa, vai rikkoisiko se (lasten opettajana koulun) suhteita kylässä.
Olihan Lapuallakin erilaista mieltä, ja olihan kylillä myös sellaisia, jotka eivät uskaltaneet kohta kantaansa ottaa. Osa opettajista oli rintamalla, myös Aukusti Laurila.
Männikön koulupiiri perustetaan
Elettiin vuotta 1917 Lapuan Haapakoskella. Kylän vanhassa koulussa kasvoi oppilasmäärä ja tilat kävivät ahtaaksi. Samalla tuli tarve ottaa kouluun kolmas opettaja. Kun siinäkin piirissä oli joen toisella puolella pitkämatkaisia , päätettiin uudelle opettajalle vuokrata Fräntilän puolelta vuokrahuoneet nk. Pikku-Männiköstä. Kolmannen opettajan virkaan valittiin Aukusti Laurila. Lokakuun kokouksessa 1918 kyläläisten taholta lähteneestä aloitteesta ja johtokunnan esittämänä oli aloite oman koulupiirin perustamisesta. Sitä varten asetettin K.K. Talvitien johdolla toimikunta, joka sai ehdotuksensa valmiiksi jo marraskuun valtuuston kokoukseen, jossa uusi piiri päätettiin perustaa ja sen nimeksi tuli Männikön piiri , rajana vanhan Haapakosken piirin kanssa olisi joki. Koulun paikaksi päätettiin Fräntilän Myllymäki, jonka nimi tulee perimätiedon mukaan loogisesti siitä, että mäellä on joskus ollut mylly. Paikan valinta on ollut todella onnistunut. Tuskin kukaan etukäteen aavisti, kuinka monen lapsen takapuoli tulisi historian aikana sen rinteitä kuluttamaan.
Koululle valittiin samalla johtokunta hoitamaan piirin asioita. Siihen kuuluivat puheenjohtajana K.K.Talvitie, rahastonhoitajana maanviljelijä Elias Latvala, ja muina jäseninä emännät Maria Talosela ja Sanna Ulvila, maanviljelijät Heikki Mäki ja Jaakko Fossi, sekä viimeksimainitun kuoltua maanviljelijä Juho Alafossi. Opettajaksi Männikön koulupiiriin siirtyi Aukusti Laurila.
Koulun tonttikauppa oli melko mutkikas, sillä alueella oli useita omistajia ja kesti aikansa selvittää kuka minkäkin osan omisti. Omistajasukuja olivat mm. Fränti, Laurila , Sukuvaara,Talosela ja Teikari. Kauppoja piti siis tehdä useita, jotta koko Myllymäen alue saatiin koulun tontiksi. Kaupat olivat selvät 5.12.1918, joskin lainhuudatukset venyivät aina vuosille 1934, 1937 ja osin 1938. Käytetyistä summista esimerkkinä Vihtori Laurilalta ostetun 1.013 hehtaarin tilan kauppahinta 4025 markkaa.
Rahaa Männikön koulun (puusta) rakentamiseen varattiin vuoden 1919 joulun aatonaaton valtuuston kokouksessa 130 000 markkaa . Yhdeksi rakennustoimikunnan jäseneksi valittiin K.K. Talvitie. Näin oma kylä oli hankkeessa myös edustettuna. Uusi koulurakennus valmistui nykyiselle paikalleen syksyllä 1920.
Koulu siis perustettiin 1918, mutta ensimmäinen valtioapu myönnettiin 1.8.1920. Varsinainen kansakoulu alkoi niin ikään 1.10.1920. Näin Männikön koulun viralliseksi perustamisvuodeksi voitaneen lukea vuosi 1920.
Koulunkäyntiä Männikössä 1920-luvulla
Aukusti Laurila kirjoittaa kertomuksissaan Männikön koulun toiminnasta vuosina 1920 ja 1921
Kertomus vuodelta 1920
Varsinainen kansakoulu alotti toimintansa tietysti jo syksyllä 1919 ja näin kevätlukukauden alussa vuotta 1920. Lukukausi alotettiin silloin tammikuun 8. pnä. Koulumme toimi virallisesti vielä Haapakosken koulun yhteydessä, vaikkakin talousasiat hoiti oma johtokunta. Koulu sijaitsi vuokrahuoneissa ns. Männikön pikkukoulussa. Oppilaita oli kaikkiaan 34. Opettajia oli yksi ja tyttöjen käsityön opettaja toisena. Keväällä sai päästötodistukset 8 oppilasta.
Syksyllä alotti koulumme sitten erillään oleva, kahdella opettajalla toimiva, varsinainen Männikön kansakoulu. Pikkulasten koulu , joka alkoi 23p:nä elokuuta , alotettiin vielä edellämainitussa vuokrahuoneistossa.Samoin toimivat kolmas ja neljäs osasto edelleen samoissa huoneissa.
Varsinainen kansakoulu alkoi toimintansa 1p:nä lokakuuta. Toinen ja ensimmäinen osasto eivät kuitenkaan päässeet heti alottamaan toimintaansa,vaan noin kaksi viikkoa myöhemmin, omassa jo osittain valmiissa rakennuksessa. Oppilaita oli nyt 65. Marraskuulla pääsivät sitten yläosastotkin mukaan omaan koulurakennukseen. Koulutyötä kuitenkin haittasi sangen suuresti se, että työmiehet yhä rakensivat taloa ja vasaroiden paukkeella ynnä muulla kolinalla häiritsivät koulutyötä aina jouluun saakka.
Yksi sangen painava seikka on vielä huomattavissa ollut koulussamme, nimittäin alkuopetuksen vajavaisuus. Osa lapsista tullessaan pienten lasten kouluun, osaa tuskin ollenkaan edes lukea, puhumattakaan laskemistaidosta tai kirjoituskyvystä. Toiset lapset saattavat olla jo kokolailla edempänä ja he veltostuvat ja käyvät välinpitämättömiksi asioista, koskapa asiat ovat jo muka vanhoja. Sentakia onkin saatava alakansakoulu ensi syksystä toimimaan, varsinkin kun esim. meillä on sitä varten kouluhuonekin.
Opettajina koulussamme ovat lukukaudella 1920 (kevätpuolella) A.V. Laurila ja käsitöiden opettajana nti Lempi Laurila sekä vuonna 1920 syyslukukaudella nti Elli Nummenmaa ja A.V. Laurila. Jälkimmäinen ollen johtajaopettajana.
Kertomus vuodelta 1921
Kansakoulumme kevätlukukausi alkoi tammikuun 10.pnä. Oppilaita tuli yhteensä 65. Heidän terveyden tilansa oli tyydyttävä, eikä suurempia poissaoloja sentähden tullut. Päästötodistuksia sai 13 oppilasta. Koulumme vihkijäisjuhlaa vietettiin huhtikuun 17.pnä, ollen mm. asianomainen kansakoulujen tarkastaja paikalla ja pitäen juhlapuheen. Kevät tutkinto oli toukokuun 25.pnä.
Kesän aikana valmistettiin ulkohuonerakennus lopullisesti: tehtiin navetoihin lattiat, ovet ja ikkunat, samoin aitan yläosaan lattia ja ovi. Samoin toimitettiin maalauksia. Ulkorakennuk- sesta maalattiin katto ja seinät. Päärakennuksesta vain ikkunat sisä- ja ulkopuolelta, samoin ulko-ovet ja vesikatto.Muutamien huoneiden lattiat öljyttiin myös.Pihamaa, jolle syksyllä oli jäänyt kiviä ja kantoja ja muutenkin epätasaiseksi, laitettiin myöskin kuntoon.
Syyslukukausi alkoi elokuun 29. pnä uuden oppivelvollisuuslain säätämällä tavalla, vaikkakaan kaikki oppivelvolliset lapset eivät saapuneet kouluun. Terveydentila koulussa on ollut tyydyttävä. Oppilaita koulussa on ollut 55. Joulututkinto pidettiin joulukuun 21. pnä.
Opettajina ovat toimineet: kevätlukukaudella op. Elli Nummenmaa ja Aukusti Laurila, sekä syyslukukaudella ylioppilas Aino Vierula ja op. Aukusti Laurila.
Vaatetusavustusta on annettu 1:lle oppilaalle 100 markkaa allamainituista rahastoista.
Muita avustuksia ei ole katsottu tarvitseman jakaa.
Rahastot
Martta Latvalan rahasto 1000,- Björkenheimin rahasto 47,- Maanvilj.Oy lahja koulukeittiölle 200,-
summa smk 1247,-
Tarkastajan vierailu ensi kerran Männikön koululla
Koulutarkastajan käynti on aina ollut suuri ja jopa pelonsekaisia tunteita herättävä asia. Ensimmäisen kerran tarkastaja vieraili Männikössä joulukuussa 1919. Huomautettavaa tarkastaja Risto Kuosmanen löysi ”realiaineiden ja muotoaineiden ajankohdista ja jaosta eri päiville”.
Hyvin toivottava reali- ja muotoaineiden yhdistäminen kävisi paremmin päinsä, jos reali aineet olisivat tasaisemmin jaetut viikon eri päivien kesken, ja jos muotoaineet olisivat mahdollisimman suuressa määrin realiaineiden jäljessä päivän lukujärjestyksessä. Siten olisi tilaisuus sopivassa kohdassa muokata realiainetta vielä muotoainetunnillakin. Kun esim. torstaina yläosastoilla on ensimmäinen realiaine vasta päivän neljännellä tunnilla ja sen edellä niin kiitollinen muotoaine kuin piirustus, niin on asiantila edellä lausutulle periaatteelle aivan päinvastainen: ei voida koskaan heti piirustustunnilla yrittää esittää edellä opittua luonnontieteen totuutta.
Muuten on torstaille tullutkin ainoastaan yksi realiaine, luonnontieto, kun niitä sen sijaan perjantaina on yläosastoille sullottu kokonaista kolme, mikä oikeastaan on enemmän kuin, mitä oppilaat vielä kansakouluasteella voivat yhtenä päivänä sulattaa. Toivoen, että lukujärjestys ainakin vastaisuudessa muodostetaan enemmän näitäkin näkö- kohtia silmällä pitäen, hyväksyn sen noudatettavaksi.
– Isossakyrössä, virkamatkalla, joulukuun 2. päivänä 1919.
Risto Kuosmanen
Koulutarkastajan lausunnossa tulee jo tuolloin selvästi ilmi huoli eri oppiaineiden välisestä integroinnista, asiasta johon tänään 75 vuotta myöhemmin kiinnitetään erittäin paljon huomiota.
Voidaan olettaa, että asiat Männikön koulussa olivat jo 1919 hyvin mallillaan , koska tuon enempää ei tarkastajalla ollut aihetta kritiikkiin. Muutenkin tarkasteltaessa kansakoulun alkutaipaleita ei voi olla huomaamatta sitä tosiseikkaa, kuinka hyvin asetetut tavoitteet osittain vielä tänäkin päivänä palvelisivat peruskouluamme.
Oppiaineet ja käytetyt oppikirjat lv. 1919-20
Uskonnonopetuksessa luettiin raamattua, katekismusta ja laulettiin virsiä, jotka tuli osata ulkoa. Lisäksi oppikirjana käytettiin B.H. Päivänsalon Raamattua lapsille.
Äidinkieli jaettiin a) lukemiseen ja b) kirjallisiin harjoituksiin ja kielioppiin. Lukemisessa kirjoina olivat Valistuksen lukukirja, Valistuksen isänmaallinen lukukirja ja Härkösen Kalevala nuorisolle. Kirjallisia harjoituksia ja kielioppia hiottiin A.Kannisen Äidinkielen oppaan avulla.
Maantiedon tunneilla opiskeltiin Sohlbergin ja Jotunin maantiedonkirjoja.
Historia jaettiin a) Suomen historiaan, jossa oppikirjana oli Noposen ja Soinisen Suomen historia ja b) yleiseen historiaan oppikirjana samojen tekijöiden Yleisen historian oppikirja. Historiaa lukivat toisluokkalaiset.
Laskennossa laskettiin Alho-Junttilan ja Malmbergin Laskuoppeja. Kaikki laskivat neljä laskutapaa kokonaisilla ja laatuluvuilla. Toisella luokalla laskettiin kymmenmurtoluvut ja yksi- ja moniehtoiset päässälaskut, sekä korko- ja prosenttilaskut. Tavalliset murtoluvut piti myös osata kertoa. Mittausoppia lukivat toisluokkalaiset kirjanaan K.Merikosken Mittausoppi.
Luonnontieto kuului toisen luokan kurssiin. Oppikirja Hainari-Lindenin Luonnontieto. Käsiteltiin kasvioppia, eläinoppia, kemiaa ja fysiikkaa. Kemian yhteydessä ja eläinopin kertauksessa annettu terveys- ja raittiusopetusta. Keväällä käytettiin myös aikaa kasvitöihin koulun puutarhassa.
Piirustus sisälsi mielikuva- muisti- ja esinepiirustusta ja sommittelua sekä keväällä mitanmukaista viivotinpiirustusta. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin Niemen Vinokirjoitusjärjestelmän avulla.
Laulutunneilla laulettiin yksi- ja kaksiäänisesti sekä opittiin myöskin musiikinteorian alkeita. Kirjoina olivat Suomen nuorison laulukirja, Valistuksen laulukirja, Anna Sarlinin Lasten laulukirja ja virsikirja.
Voimistelussa tehtiin järjestys- ja vapaaliikkeitä, leikittiin ja hiihdettiin. Lisäksi oli myös muuta urheilua.
Kädentaitoja opittiin käsityötunneilla .Tytöt työskentelivät käsityökomitean mietinnön 1. vuorokurssin mukaan ja pojat tekivät ensimmäisellä luokalla pieniä leikki- ja talouskapineita, toisella luokalla työ-, talous- ja huonekaluja.
Viikkotunteja oppilaille tuli 30. Lukuvuodessa oli 171 työpäivää. Oppilaita ensimmäisenä lukuvuotena oli tyttöjä 18 ja poikia 16 eli yhteensä 34. Luokittain määrät olivat seuraavat 1.lk. 13 opp., 2.lk. 10 opp., 3.lk. 3 opp., 4.lk. 8 opp.
Oppivelvollisuuskoulun aika
Mikael Soinisen johdollla tehty valmistelutyö yleisen oppivelvollisuuden säätämiseksi maahamme alkoi valmistua , ja laki astui voimaan elokuun alusta 1921. Sen mukaan kaikki 7-16 vuotiaat olivat oppivelvollisia ja heidän tuli saada kansakoulun koko oppimäärä suoritetuksi.
Opettajille maksettiin palkkaa esim.1919 jo rahana 4850 mk (vrt. kansakoulun säännöt §8 liite 1.), mutta lukuvuonna 1921-22 kunnan rahapalkkaosuus muutettiin maksettavaksi viljana. Näin myös Aukusti Laurila ja Aino Vierula saivat tyytyä kunnan ratkaisuun.
Vähävaraisimmille annettiin mm. vaateavustuksia ja eteviä oppilaita palkittiin antamalla kunkin luokan parhaalle raamattu. Myös vanhempien säädyt näyttelivät jonkinlaista osaa kouluelämässä. Lukuvuonna 1921-20 oppilaista 52 oli pikkutilallisten ja pikkuliikkeenharjoittajien ja kolme torpparien, työväen ym. lapsia.
Kiinteä alempi kansakoulu
Vuonna 1922 perustettiin Männikön koulun yhteyteen alakoulu, virallisesti Kiinteä alempi kansakoulu, jonka opettajaksi ja samalla johtajaksi tuli Martta Lindvall. Alakoulussa oli 22 poikaa ja 8 tyttöä, siis yhteensä 30 oppilasta.
Kun samaan aikaan yläkoulun puolella oli 26 poikaa ja 42 tyttöä eli 68 oppilasta, oli koulun yhteinen oppilasmäärä melko korkea (98). Kevään 1922 määräksi ilmoitetaan virallisesti 95 oppilasta.
Koulunkäynnin ensiaskeleita
Koko 20-luvun yläkoulun opettajina olivat Aukusti Laurila ja Lempi Knuuttila. Lempin sukunimi tosin vaihtui 1928 Laurilaksi. Kolmanneksi eli alakoulun opettajaksi tuli Martta Lindvallin jälkeen Liisa Fränti. Kolmikko jatkoikin yhdessä 1936 syksyyn, jolloin oppilasmäärä putosi niin alas (80, joista 16 jatkoluokilla),että Lempi Laurilan piti siirtyä kirkonkylän koululle.
Koulupiirissä toimi ensi kertaa kouluhoitajatar lukuvuonna 1925-26 ja samalta vuodelta löytyy myös ensimmäinen maininta vahtimestarista (Maija Luhtala, Kaisa Patama). Tosin kyllä lämmitys-, siivous-, ym. vahtimestarille tuohon aikaan kuuluneet tehtävät oli tehty heti koulun käynnistymisestä lähtien.Töihin ottivat osaa myös opettajat ja oppilaat, joten ei kylmä päässyt aikaisemminkaan yllättämään.
Opettajilla oli palkkaan kuuluvana etuna puutarha, jota käytettiin myös opetusvälineenä. Näin samalla opittiin kasveja ja puutarhanhoitoa sekä autettiin opettajaa kasvimaan hoidossa.Myös viljeltyä maata oli yhdellä opettajalla käytössään 1 hehtaari. Maanviljelys olikin monen opettajan sivuelinkeino 1920-luvun Suomessa.
Raittiuskilpakirjoitukset olivat osa jokavuotista koulunkäyntiä. Raittiusaatetta ja tietoa viinan turmelevasta vaikutuksesta pystyttiin näin levittämään ja ohessa seulottiin hyviä kirjoittajia.
1923 tehtiin oppivelvollisuuslakiin muutos, jonka perusteella voitiin yläkoulun kahdelle ylemmälle luokalle antaa syksyllä enintään 15 työpäivää lomaa ”maatalous- tai muiden väestön vakinaiseen elinkeinoon kuuluvien töiden sitä vaatiessa.” Näin saatiin tarvittavaa joustoa koti- ja kouluasioiden hoitoon. Tämä mahdollisuus säilyi aina 1958 :n uuteen kansakoululakiin saakka.
Tarkastaja vieraili koululla jälleen vuosina 1926, 28 ja 30. Risto Kuosmasen siirryttyä muihin hommiin tarkastuksesta vastasi H.V. Luukko. 21.3.1928 tarkastuksessaan Luukko totesi,että koululle pitää hankkia harmooni sekä muuta pienempää opetuskalustoa. Lisäksi voimisteluvälineet ja puutarha pitää saada asianmukaiseen kuntoon. Seuraavana vuonna puutelistalta löytyi oppilaskirjasto. Vihjeet menivät perille, koska harmooni hommattiin, puutarha kunnostettiin ja oppilaskirjastokin koululle saatiin.
Taudit olivat lähes jokavuotinen riesa, mutta suuremmilta poissaoloilta oltiin vältytty, kunnes villiyskän eli hinkuyskän takia lukuvuonna 1927-28 oli poissa huomattavat oppilasmäärät. Alakerran luokka oli kylmä, mikä ei yhtään helpottanut tilannetta. Näin päädyttiinkin rakentamaan opetustilaan toinen muuri. Jälleen oli koulun 117 oppilaalla hieman paremmat oltavat.
Jatko-opetuksen aloittaminen
Oppivelvollisuuslaki (elok.-21) teki jatko-opetuksen maallakin iltakouluna pakolliseksi kaikille, jotka eivät olleet muussa päiväkouluna toimivassa oppilaitoksessa. Männikössä jatko-opetus alkoi 1927. Se kesti kuitenkin vain kevääseen 1932, koska pula-aika keskeytti hyvin alkuun päässeen toiminnan. Valtio ei säästäväisyyssyistä maksanut opettajille palkkaa jatko-opetuksesta vuosina 1932-34. Uudelleen se kuitenkin aloitettiin taas lukuvuonna 1935-34. (Jatko-opetuksessa olleet oppilaat on laskettu mukaan koulun oppilasmääriin oppilastilastokaaviossa liite 2). Opetus 1925:n ops-komitean suosituksen mukaisesti oli järjestetty siten,että toisena vuotena oli maa- ja kotitaloudellinen jakso sekä toisena yhteiskuntatiedollinen painotus. Kirjoitusta ja laskentoa oli oltava joka vuosi.
Kansakoulun päästökirjat annettiin VI luokkaa suorittaneille, joten jatko-opetus tuntui oppilaista ja kodeistakin ylimääräiseltä lisälta.Vuonna 1943 tämä muutettiin siten, että kansakoulun päästökirjan sai vasta VIII luokan suorittaneet. Näin otettiin käyttöön numerointi, joka alkoi alakoulusta jatkuen jatkokouluun.
1930-luku
1930-luvun Männikön koulu toimi kolmiopettajaisena. Koulunkäyntiin heijastui voimakkaasti yhteiskunnallinen lama, jonka aikana puutetta oli monista peruselintarvikkeistakin. Myös koulut elivät osin taantumuksellista aikaa mistä esimerkkinä em. jatko-opetuksen keskeyttäminen. Kouluväen ponnisteluista huolimatta koulun arvostus ehkä hieman laski laman kurimuksessa.Myöskään sairaudet eivät jättäneet rauhaan koulua, ja opettaja A.Laurilakin joutui antamaan periksi lavantaudille vuoden 1935 syys-lokakuussa.
Oppilaat pidettiin hyvin kurissa ja nuhteessa. Tätä kuvaa Laurilan toteamus vuosikertomuksessa 1929-30, kun häneltä kysyttiin:”Oliko oppilaiden käytöksestä jotain huomautettavaa ?” ” Ei yleisesti, joku oppilas ollut vaikeampi hallita”.
Lama hellitti ja elettiin kohti 1940-lukua. Koitti aika, jolloin koulun oppilasmäärä laski kahdeksaankymmeneen (25+39+16), ja Lempi Laurilan piti siirtyä kirkonkylän koululle lukuvuonna 1936-37. Muut koulun opettajat saivat kaverikseen tyttöjen käsityönohjaajaksi tulleen SiskoTaloselan.
Koulukeittola antoi vielä odottaa itseään, mutta ravintoavustus piti jotenkin järjestää. Niinpä annettiin koululta jauhoja oppilaiden koteihin lukuvuonna 1936-38. Kahtena viimeisenä kolmekymmenluvun vuotena ei ravintoavustuksia annettu, ei tosin ollut pyydettykään.Myöskään oppilaiden saattoa ei vielä järjestetty.
Sota-aika 1939-44
Lukuvuonna 1939-40 opetusministeriön radiomääräyksen perusteella sodan syttymisen takia lopetettiin lukukausi ennen johtokunnan hyväksymää 21.12. koulunpäättämisaikaa. Koulun oppilaat muistavat hyvin opettajansa A.Laurilan vakavan ilmeen, kun hän kartalta näytti vihollisen tulosuunnan. Sodan aikana koulutyötä pyrittiin jatkamaan mahdollisimman tavanomaisena. Kuitenkin rauhanajan keskittyminen puuttui. Opetustyön kasvu pysähtyi. Kotien pelot ja työt heijastuivat kouluun. Myös koulumme opettajista Aukusti Laurila osallistui sotatehtäviin ja Tilda Kortesmäki oli lottatehtävissä lukukaudella 1941-42.
Haapakosken koulun oppilaat Männikköön
Elokuun 2. päivänä 1940 paloi vanha muistorikas Haapakosken suuri koulurakennus. Palo sai alkunsa saunan muurin halkeamasta. Vain kuukautta ennen koulutyön alkamista sattunut palo aiheutti erikoisjärjestelyjä oppilaiden sijoittamisena naapurikouluihin. Männikköön siirrettiin myös toinen koulun opettajista Tilda Kortesmäki. 1940-luvun puoleen väliin mentäessä näytti jo hetken siltä, että koko Haapakosken koulun nimikin häviäisi kokonaan, mutta Tilda Kortesmäen kerrotaan pitäneen tiukasti kiinni vanhasta koulun nimestä ja katsoneen itsensä sen opet-tajaksi.
1942-43 oli A.Laurila väliaikaisena opettajana Itä-Karjalassa syyslukukauden alusta. Koulun opettajina toimivat silloin Bertta Autio, Tilda Kortesmäki, Liisa Fränti ja poikien käsitöissä Martti Helenius.
Haapakoskelaisten asema Männikön koulussa kävi tukalaksi, kun siirto-oppilaiden takia muutenkin oli tilanahtautta. Erikoisesti poikain käsitöissä oli hankaluutta. Siten oli pakko hankkia haapakoskelaisille uusia vuokrahuoneistoja (Jaakko Keskiseltä ja Matti Ojanperältä).
Suurimmillaan Männikön koulun oppilasmäärä oli vuosina 1940-41/167 opp. ja 1944-45/170 opp. Määrä 170 sisälsi 74 alakoulun, 80 yläkoulun ja 16 jatkoluokkien oppilasta.Näistä Haapakoskelta 58 ja Karjalasta 64. ( liite 2.oppilasmäärä).
Jos oli paljon oppilaita, niin oli myös monta opettajaa. Kun 30-luku mentiin läpi neljällä, niin nyt tarvittiin peräti 17 opettajaa kymmenelle lukuvuodelle.Tässä jo mainittujen opettajien lisäksi 40-luvulla Männikössä opettivat Ville Joska, Olga Pennanen,Maija Talosela, Maija-Liisa Mäki, Väinö Korpela, Impi Mikkilä, Matti Latvala , Eevi Kuoppala, Vellamo Antila ja Aura Kortelainen.
Sotien aikana oli koululaisten ravitsemustilanne varsin heikko. Näissä olosuhteissa saatiin aikaan 1943 lainmuutos, jonka mukaan koululaisille oli annettava koulupäivinä maksuton ateria. Tämä uudistus oli heti toteutettava kouluilla, joissa oli huone keittolalle, sekä kaikkialla viiden vuoden kuluessa eli vuoteen 1948 mennessä. Koulukeittola saatiin vihdoin syksyllä -48. Ruokailupäiviä oli syksyn aikana 69 ja ruokailuun otti osaa 81 oppilasta.Ruokailupäivien vähyyteen vaikutti mm.raju tulirokkoepidemia, joka keskeytti koulunkäynnin syksyllä joksikin aikaa. Keittäjänä ja vahtimestarina toimi Eeva Latvala 5000 markan palkalla.
Alussa lähes kaikkialla uudistus kohtasi vaikeuksia. Kouluille piti saada keittäjät ja kalustoa. Myöskään asenteet eivät olleet kypsiä. Vanhan talonpoikaisen ajattelun mukaan oli tultava toimeen omillaan, ja koulukeitto tunnettiin kunnan keittona,” köyhän apuna”. Mutta kaikkialla, missä toiminta saatiin alkamaan, sitä olisi sen jälkeen ollut vaikea saada loppumaan. Asenteetmuuttuivat pian hyvin myönteisiksi.
Terveydenhuoltoon ruvettiin kiinnittämään enemmän huomiota vuosikymmenen loppupuolella . Silloin kävi koululla terveyssisar ja kouluhammaslääkärikin piipahti tarkastamassa oppilaiden hampaat. Myös urheilukilpailut yleistyivät ja opettajille olikin usein tärkeätä se, kenen oppilaat parhaiten pärjäsivät koulujenvälisissä kisoissa. Lajeina olivat mm. hiihto ja yleisurheilu.
Paitsi urheilua, niin myös muuta kultturitoimintaa oli. Niistä mainittakoon mm.”Toivon liiton” toiminta, jota esim. Tilda Kortesmäki innolla veti.
50-luku – suurten ikäluokkien vuodet
Sotien jälkeen Suomessa syntyvyys oli suuri ja 50-luvun kouluikäisten määrä oli varsin korkea. Toisaalta kansakoulujen oppilasmäärät pysyivät samoilla tasoilla tai jopa vähän laskivat V-VII-luokilla ,koska osa oppilaista siirtyi oppikouluun. Männikön oppilasmäärät pysyivät vuosikym-menen alkupuolella 70-80:ssä ja keskivaiheen jälkeen sadan molemmin puolin.
1949-50 Männikköön tuli opettajaksi Veikko Kankaanpää, jonka liikunnallisuus toi mukanaan pojille voimistelukerhon. Aura Kortelainen puolestaan jatkoi tyttöjen nuorisopiirin pyörittämistä. Liisa Fränti oli koulun opettajistossa tuolloin viimeistä vuottaan. Keittäjäksi palkattiin Sylvi Portin 2800 markan palkalla. Hän toimi vuoteen 1959, jonka jälkeen tehtävät siirtyivät Irma Laurilalle.
Seuraavana vuonna Maija Talosela palasi takaisin Männikön opettajaksi ja uutena tuli Saara Fränti alakoulun opettajan tehtäviin. Saara Fräntin ansioksi luetaan pesäpallotoiminnan alkuun laittaminen Lapualla. Sehän näkyi tietenkin myös Männikön koulun urheilutoiminnassa, ja naapurikoulujen kanssa alettiinkin ottamaan mittaa toisistaan ihan tosissaan. Ensimmäinen voitto Haapakosken koulusta saatiin vuonna -55.
Myös tyttojen voimistelukerho pääsi hyvään vauhtiin. Edelleen jatkoivat pojat voimisteluaan V. Kankaanpään johdolla.Tyttöjen käsityökerhoa veti v.1957 alkaen Salme Viitanen (Penttilä).
Hiihtokilpailussa otettiin voitto kolmen koulun kisoissa Haapakoskea ja Manteretta vastaan lukuvuonna 1958-59.
Koulukyytejä ruvettiin järjestelemään avustamalla rahallisesti tai järjestämällä hevoskyyti. Hevosta käytettiin koululla muuhunkin liikkumiseen, mm. urheilukilpailumatkoja tehtiin ”hevospelillä”.
Johtokunnan puheenjohtajannuija vaihtui Jussi Sippolalta Toivo Alakarhulle vuonna 1954. Tyypillistä johtokuntien toiminnalle on ollut pitkäjänteisyys, mikä näkyy hyvin puheenjohtajien toimintakausien pituudesta: mm. Juho Alafossilla 14 vuotta, Jussi Sippolalla 10 vuotta ja T. Alakarhulla 7 vuotta. Koulun asioita hoidettaessa käytettiin reippasti omaa aikaa ja työ oli pyyteetöntä toimintaa oman koulun parhaaksi.
Harrastustoimintaa koululla pyöritettiin myös illalla vuosikymmenen puolivälissä. Esimerkkinä V. Kankaanpään vetämä mieskuoro, joka esiintyi useissa juhlissa , kuten tekivät myös Saara Fräntin voimistelijat. Kansalaisopiston ruotsinkielen opintopiiri aloitti toimintansa keräten koululle innokkaita kielen opiskelijoita.
Lukuvuonna 1959-60 Veikko Kankaanpää siirtyi opettajaksi kansalaiskouluun, ja hänen tilalleen tuli Toivo Jokipii. Samana vuonna aloitti kunnan kirjaston lainauspiste toimintansa torstaisin klo 18.30-20.00 Maija Taloselan pyörittämänä.
Koulun tilat alkoivat ränsistyä ja niitä päätettiin kohentaa. Kunnanvaltuuston kokoksessa 18.3. 1957 hyväksyttiin ohjelma uuden talousrakennuksen rakentamiseksi ja opetusministeriö myönsi rakennusluvan 18.6. 1958. Uusi talousrakennus valmistuikin jo v.1959 aikana. Koulun peruskorjaus suoritettiin seuraavana vuonna (1960).
Aivan vuosikymmenen lopulla 6.12.1959 pidettiin sankarivainajien muistotaulun paljastamistilaisuus. Taulun, joka tänä päivänäkin muistuttaa meitä niistä ponnisteluista, joita maamme itsenäisyys on vaatinut.
Uusina opetusvälineinä kouluille vuosikymmenen alkupuolella saatiin rainaheittimet. Ne olivat opetuksessa aivan uusinta uutta ja jotkut opettajat saattoivatkin jättää ne turhina hullutuksina hyllyyn pölyttymään. Viisikymmenluvun lopulle ajoittuu radion yleistyminen kouluissa. Näin uudet välineet pian sulautuivat saumattomasti opetukseen.
Kuusikymmenluku – muutoksia näköpiirissä
Männikön koulu peruskorjattiin vuonna 1960, näin siis koulumme oli valmis ottamaan vastaan uusia yhteiskunnan asettamia haasteita myös tilojensa puolesta. 50-luvun loppupuolella oli käynyt ilmi, että koululaitoksen organisaatiota on muutettava. Voimakas teollistuminen ja sen mukanaan tuoma tiedontarve aiheuttivat paineita koulutuksen kehittymiselle. Koulutuksenhan tulisi kulkea aina muutama askel kehityksen edellä, jotta se kykenee antamaan oppilaille niitä valmiuksia, mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Koulun kehittämiseksi valmisteltiin vuosikymmenen loppuun mennessä lainsäädäntö peruskouluun siirtymisestä.
Oppilasmäärä laski melko voimakkaasti vuosikymmenen aikana ja koulu muuttui kaksiopettajaiseksi lukuvuonna 1967-68. Kahta vuotta aikaisemmin muutettiin seitsemäs luokka osaksi kansalaiskoulua, mikä osaltaan selittää oppilasmääräm laskua. Ko. vuonna oppilaita oli 39, mutta alimmillaan vuosina 69-71 määrä oli vain 26.
Vuosikymmenen alussa Männikköön tuli opettajaksi nykyään (1995) Nurmon koulutoimenjohtajana toimiva Juhani Rantamäki. Hän toimi koulumme opettajana syksyyn 1968 asti. Naisopettajien virkoja hoitivat Maija Talosela, Anni Kojola ja Salme Penttilä (kevät -61 Saimi Härkönen).
Kuvaavaa ajan kehitykselle oli Rantamäen televisio, jota myös oppilaat pääsivät joskus katselemaan. Varmasti myös televisiolla oli vaikutusta lasten maailmankuvan avartumiseen. Tietenkin TV oli vain opetusväline muiden sellaisten joukossa ja ratkaisevaa oli edelleen opettajan suorittama sivistystyö.
Innokkaana ruotsinkielen taitajana J.Rantamäki pyöritti V-VII luokkalaisille ao. oppiaineen kerhoa. Myös liikunta- ja suullisen esityksen kerho, sekä askartelukerho kuuluivat ohjelmaan eri lukuvuosina vetäjinään mm. Anni Kojola , Juhani Rantamäki ja Vilho Orava. Henkisiä kilpailuja järjestettiin vuosittain ja uutena mahdollisuutena koulussa voitiin antaa vapaaehtoista tukiopetusta.
Ruotsi kuului kansakoulussa opetettaviin aineisiin. Lukuvuonna 1966-67 sitä opetti III-IV luokille Airi Pajunen, joka oli Anni Kojolan sijaisena.
Laskenut oppilasmäärä yhdessä autokannan yleistymisen kanssa mahdollisti myös kotiseudun ulkopuolelle suuntautuneet koko koulun yhteiset retket. Ensimmäisen retken, josta maininta vuosikertomuksessa on , kohteina olivat Isokyrö,Vaasa, Ilmajoki ja Seinäjoki. Matkan kustansi Lapuan Säästöpankki vuonna 1962. Myöhemmin matkakohteena oli mm. Jyväskylä.
Oppilaiden koulukyyditys oli tehty pitkään hevospelillä, mutta vuokra-autoihin siirryttiin ke- väällä 1966.
Vuosikymmenen loppupuolella Juhani Rantamäen tilalle tuli Pentti Kokko, joka oli Männikön opettajakunnassa vuoteen 1971
Muita henkilövaihdoksia kuusikymmenluvulla: Siivoojan tehtäviin otettiin 1961-62 Pirkko Alakarhu, jonka toimenkuvaksi seuraavana lukuvuonna tuli apusiivooja. Häntä seurasivat tehtävässä Eeva Puistikko, Terttu Hakola, Kerttu Laurila ja Mirja Sukuvaara. Keittäjäksi 1965-66 palkattiin Helena Keski-Marttunen ja seuraavana vuonna Kerttu Laurila, joka oli tehtäväs- sään syksyyn 1972. Johtokunnan puheenjohtajina olivat Jouko Sukuvaara ja Pentti Ylikojola.
Vuosikymmenen viimeisenä vuonna lauantait olivat edelleen koulun työpäiviä. Sen sijaan kotoa ei enää tarvinnut tuoda eväitä kouluun. Opetuksen sisällöissä tapahtui paljon muutoksia. Näkyvintä se oli laskennon eli uuden matematiikan kohdalla. Uudistus teki kodeille hakalaksi ymmärtää jopa alakoululaisten tehtäviä. Opettajat saivat koulutusta uuteen matematiikkaan kansalaisopiston ja kouluviranomaisten järjestämistä kursseista. Näin uuden matematiikan opetus voi alkaa syksyllä 1969 ensimmäisellä luokalla kaikissa kouluissa.
1970-luku – kohti peruskoulua
Jo 60-luvulla oli luotu pohjaa uudelle koululle.Yhteiskunta alkoi olla valmis peruskouluun siir- tymiselle.Männikössä 70-luvun alkuvuodet mentiin pääasiassa Maija Taloselan ja Pertti Silenin tahtiin. Oppilaita oli kolmenkymmenen molemmin puolin ja töitä hoidettiin kahden viran avulla.
Lukuvuonna 1974-75 siirrettiin Männikön koulun 5-6 luokka Haapakosken koululle, jotta saatiin aikaan toimivammat ryhmät.Visiitti kesti vain vuoden, sillä jo seuraavana lukuvuonna Männikössä oli oppilaita 40 ja kolme opettajan virkaa. Virkoihin tulivat uusina Maire Lusa ja Seppo Matilainen. Rauha Karvala oli, pari sijaisuutta aikaisemminkin tehneenä, koululla sijaisena koko lukuvuoden. Seppo Matilainen viihtyi vuoteen 1981, jolloin hänen tilalleen tuli Paavolan koululta Paavo Tuomaala.
Peruskouluun siirryttäessä 1974 tuli uutena kouluille kiertävä erityisopettaja. Näin pystyttiin kiinnittämään enemmän huomiota oppimisvaikeuksiin ja saatiin niihin apua omalla koululla. Luki-opetusta antoivat mm. Arto Luoma ja Maija Karppala.
Lukuvuonna 1972-73 alkoi koululla vierailla kirjastoauto, ja näin saatiin oppilaiden käyttöön laajempi valikoima hyviä kirjoja. Lainaustoiminta oli erittäin vilkasta.
Oppilaiden ruokkimisesta ja koulun siisteydestä vastasivat vuorollaan Pirjo Patteri, Pirjo Luoma ja Tuula Matilainen. Hampaiden kunnossapitoon kiinnitettiin myös enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Niinpä kerran kahdessa viikossa suoritettiin hampaiden fluoraus.
Peruskoulu oli käynnistynyt hyvin pienistä ennakkoluuloista huolimatta. Paras uudistus oppilaiden mielestä koko koulunkäynnissä lienee kuitenkin ollut lauantaiden muuttuminen vapaapäiviksi. Se mahdollisti lisääntyvät vapaa-ajanharrastukset, joita Haapakoskella on aina tarjonnut esim. Haapakosken Nuorisoseura ja urheiluseura Kiri. Tietenkin kirkolla muut lapualaiset harrastuspiirit vetivät mukaansa paljon myös meidän koulumme oppilaita.
Koulupiiri laajenee
Jo 15.8. vuonna 1977 päätti kaupunginhallitus pyytää Männikön kouluneuvostolta lausuntoa vireillä olleesta koulupiirin rajanmuutosesityksestä. Männikön kouluneuvosto piti suunnitelmaa hyvänä ja päätti esittää lisäksi Suokon kylän liittämistä Männikön koulupiiriin. Ala-asteiden oppilasrajojen muuttuessa päätöstä ei kuitenkaan heti toteutettu, vaan asia oli uudelleen ajankohtainen vasta lukuvuonna 1980-81, jolloin kolmas koulun opettajanvirka olisi jouduttu lopettamaan. Vuonna -82 päätös saatiin voimaan ja koulu pystyttiin pitämään 3-opettajaisena. Oleellisin muutos koulupiirirajoissa oli, Suokon alueen liittämisen ohella, rajan siirtyminen kantatie 67:aan saakka. Samalla oppilaat, joiden koulupiiri muuttui luvattiin kuljettaa taksilla Männikön kouluun. Asia on sittemmin herättänyt useaan otteeseen kiivastakin keskustelua.
1980- ja 90-luku
Anni Hakola tuli Annele Sippolan tilalle tämän siirtyessä keskuskoulun opettajaksi lukuvuonna 1980-81. Takaisin lapsuuden kouluunsa opettaja Hakola tuli Hirvijoelta . Näiltä ajoilta juontuu mm. nokkahuilunsoittoperinne. Taito, jonka jokainen hänen oppilaansa on koulussamme oppinut. Myös juhlien ohjelmien ohjaajana hän on ollut lähes vertaansa vailla.
Paavolan koulun johtaja Paavo Tuomaala vaihtoi työpaikakseen Männikön koulun syksyllä 1981 tuoden mukanaan koulun keittäjäksi vaimonsa Anjan. Siivoustehtäviin Maija Ylikojolan tilalle tuli Maija Talvitie ja Markku Hakola pestattiin sivutoimiseksi talonmieheksi. Näin parin vuoden aikana Maire Lusaa lukuunottamatta koulun koko henkilökunta vaihtui.
Heti vuosikymmenen alussa koulun alakenttää päätettiin laajentaa (-81). Suunnitelmat urheilukentän rakentamisestakin olivat pöydällä, mutta sekä koulun että kaupunginhallituksen yhteinen kanta oli se, ettei alueella tarvita Haapakosken Nuorisoseuran kentän lisäksi toista kenttää. Täytemaata alakentän laajentamiseen saatiin Vasunmäentien perusparannuksen vuoksi uudentien työmaalta. Kun kenttä oli hyvässä kunnossa,se palveli koulun tarpeita hyvin kesä- ja talvikäytössä. Kaikkia sukupolvia yhdistävän jäämäen rinnalle saatiin Paavo Tuomaalan aikana jäärata ja siihen myös valaistus.
Opetusvälineinä käytettiin jo edelliseltä vuosikymmeneltä tuttuja piirto- ja diaheittimiä, sekä uutuutena videonauhuria, jolla voitiin nauhoittaa koulu-TV-ohjelmia. Myös kasettinauhurit olivat vakiinnuttaneet asemansa koulukäytössä.
Yhteiset uima- ja palloiluhallikäynnit Paavolan ja Ylikylän koulun kanssa kuuluivat asiaan ja olivat oivana esimerkkinä koulujen välisestä yhteistyöstä.
Erityisopetuksesta vastasivat 1980-luvulla Maija Karppala ja Anne Syrjämäki. Englantia kävivät opettamassa mm. Marja Antila, Marja Suominen, Sirkka Tuhkanen, Eila Arminen sekä Seija Mäntylä.
Johtokuntaa pyöritti Esko Paloniemi, jonka tilalle vuonna 1990 valittiin Jussi Mäki, joka olikin puheenjohtajana aina siihen asti kunnes johtokunnat vuonna 1992 korvattiin vanhempainyhdistyksillä. Ero johtokuntiin on siinä, että enää ei valintoja tehdä poliittisin perustein. Myös vastuualueet ovat muuttuneet.
Männikön koulun rakennukset olivat erittäin heikossa kunnossa tultaessa kahdeksankymmenluvulle. Vaikka tilanne tiedostettiin jo edellisen vuosikymmenen alkupuolella, ei remonttia saatu alkamaan. Tilanteeseen vaikutti osaltaan epävarmuus koulun oppilasennusteissa. Kuitenkin asia saatiin vireille niin, että sitä käsiteltiin koululautakunnassa vuonna 1987 ja samana vuonna olivat luonnokset koululla suoritettavista muutostöistä valmiit. Koulutoimenjohtaja Pentti Punkari ajoi asiaa tarmolla eteenpäin, ja katselmus pidettiin koululla 7.1.1988. Koulutoimen tarkastaja Pauli Rautama otti osaa tilaisuuteen. Yhdessä koululautakunnan ja koulun henkilökunnan kanssa keskusteltiin suunnitelmasta. Samassa kokouksessa kaupunginhallituksen edustaja Jaakko Rintala ilmoitti, että hanke sisältyy kuntasuunnitelmaan vv.1990-91, ja se toteutettaisiin kaupungin omalla kustannuksella.
Vuonna 1988 kevätjuhla oli varsin haikea, sillä Paavo Tumaala ja Maire Lusa jäivät eläkkeelle yhtäaikaa. Kaunis läksiäisjuhla kruunasi opettajien työn. Jälleen oli kaksi paikkaa vapaana ja niihin halukkaita tulijoita. 1-2 luokan opettajan virkaa hoitamaan valittiin Eeva Sillanpää. Hän oli kuitenkin vielä viittä vaille valmis luokanopettaja, ja niin virkaan vakinaiseksi valittiin seuraavana syksynä Elina Suutala. Tämän kaksi äitiyslomasijaisuutta hoiti niin ikään myöhemmin luokanopettajaksi valmistunut Sisko Palmu lukuvuosina 1989- 90 ja 1992-93. Niiden välisen lukuvuoden samaa tehtävää hoiti Minna Ala-Talkkari.
5-6 luokan opettajan virkaan ja koulun johtajaksi valittiin allekirjoittanut Paavolan koululta. Männikön koulun kaunis sijaintipaikka miellytti jo silloin kun ensimmäisen kerran kuljin sen ohitse tutustumaan Paavolan kouluun. Kun sitten tuli mahdollisuus vaihtaa paikkaa, tartuin siihen oitis. Valintani jälkeen, käytyäni koululla, tosin kävi välillä katumus mielessä, sillä koulurakennus oli luvattoman huonossa kunnossa. Kun kuitenkin tiesin tulevasta remontista, niin ajatukset selkenivät pian.
Peruskorjaus alkoi tammikuusa 1991 keittiön saneerauksella. Seuraavana vuonna jatkettiin koulun puolella ja koko remontti oli ohi vuoden -93 keväällä. Koulutyö jatkui keskeytyksettä koko remontin ajan. Mieleen muistuvat Aukusti Laurilan kertomuksen kuvaukset koulun rakennustöistä ja niiden vaikutuksesta opetukseen. Erona näiden vuosien välillä on vain se, että yhdeksänkymmenluvun koulunkäyntiä ei remontti sanottavammin häirinnyt. Päinvastoin kokemus oli kaikin puolin opettavainen.Yhteistyö rakennusmestari Erkki Ranta-Lassilan ja muiden työmiesten kanssa sujui erittäin hyvin. Saatiinpa suunnitelmiin vielä opettajien haluamia muutoksiakin.
On ollut onni työskennellä koululla, joka juuri ennen laman alkua on saatu kunnostettua. Kaikkien muiden koulujen kohdalla tilanne ei ole ollut läheskään yhtä hyvä.
Männikön koulun seuraava henkilövaihdos oli kun Anja Tuomaala jäi eläkkeelle syksyllä -91. Sitä ennen häntä tuurasi jo kevätlukukaudella Minna Kalliokoski. Syksyllä tehtävään valittiin Sirpa Lehtola, joka valmisti ruuan oppilaille kolmena vuonna. Vuonna 1995 koulumme ruuan valmistus siirrettiin yllättäen Liuhtarin yhteiskeittiöön.Yllättäen sikäli, että uudet tilat ja laitteet palvelivat kouluamme loistavasti, eikä päätös siten ollut kovin odotettu. Näin Sirpa Lehtolan toimenkuva muuttui niin, että töihin nykyään kuuluu siivous ja ruuan jakaminen. Siivoustöitä Maija Talvitien eläkkeelle siirtymisen jälkeen teki puolitoista vuotta Helmi Latvala. Hänen jälkeensä tehtävään valittiin Maija Talvitien tytär Hilkka Pekkinen, joka siirtyi keskuskoululle yhteiskeittiöön liityttäessä. Talonmiehen tehtäviä Markku Hakolan jälkeen ovat hoitaneet Reijo Ahokas, Vuokko Välkky ja Markku Välkky, joka jatkaa tehtävässä edelleen (1995). Koulukuljetuksista ovat vastanneet mm. Paavo Haapala, Hannu Laurila, Anne Isomäki, Timo Sukuvaara ja Reijo Makkonen.
Pohdintaa
Opetustyö on viime vuosien aikana muuttunut melko paljon. Vahvasti opettajajohtoisesta opetuksesta ollaan siirrytty yhä enemmän oppilaskeskeiseen työskentelyyn. On uusia audiovisuaalisia opetusvälineitä ja työtä monipuolistavia ATK-laitteita, joiden hankinta myös maksaa melko paljon. Vanhempien osuus varainhankinnassa on ollut huomattava. Ensimmäinen Lapualle perustettu kouluyhdistys (8.5.1990) keräsi varat ( 6500 mk) ensimmäiseen tietokoneeseen Hannu Korkeamäen johdolla. Tämän jälkeen tahti on vain kiihtynyt. Mainittakoon tässä yhteydessä mm. Länsi-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen Männikön Osuuskunnan lahjoitus uuden TV:n hakintaan 2732.10 mk. Rahat lahjoitettiin, kun Osuuskunta lopetti toimintansa.
Nykyisen (1995) kouluyhdistyksen kanssa yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin. Marja-Liisa Kivilahden johtamaan ryhmään kuuluvat Vesa Annala, Osmo Laitinen, Leena Niemelä , Ossi Paakki ja Hilkka Pekkinen. Oppilaiden kanssa on tempaistu erilaisten myyntikampanjoiden muodossa. Joskus tuntuu, että varainhankinta onkin liian suuressa roolissa nykypäivän koulunkäynnissä. Kuinka kauan lasten vanhemmat jaksavat nurisematta osallistua tempauksiin? Tähän asti onneksi kiitettävästi.
Opetusharjoittelijoita on koulussamme viimeisen viiden vuoden aikana ollut poikkeuksellisen monta. Hannele Rajala, Marjo Valkama, Tuukka Raitis, Juha Saarikoski, Jonna Iikkola ja Elisa Latvala ovat tuoneet viimeisimpiä kuulumisia opettajan- koulutuslaitoksista ympäri Suomea samalla kun ovat suorittaneet harjoitteluaan koulumme opettajien ohjaamina. Yhteistyö on ollut erittäin antoisaa molemmin puolin.
Iloisia muistoja on mm. vuosittaisista luokkaretkistä, joiden kohteena on ollut esim. Ahvenanmaa kahtena keväänä. Urheilussa on menestytty joskus paremmin ja joskus huonommin. Menestystä on tullut mm. yleisurheilussa ja eri pallolajeissa. Suurin yllätys on ollut jalkapallon ala-asteiden mestaruus vuonna 1989 sarjassa, jossa olivat kaikenkokoiset koulut mukana.
Suruakin joukkoon mahtuu. Erittäin raskas vaihe koulumme historiassa oli 18.11.1990, kun koulumme toisen luokan oppilas Jere Palomäki hukkui Lapuanjokeen. Suru-uutinen pysäytti koulutyömme. Jeren koulukaverit ja me opettajat olimme saattamassa häntä viimeiseen lepoon Lapuan hautausmaalle. Muistoissamme kuitenkin elää vilkas ja iloinen miehenalku.
Laman aikana koulu on elänyt voimakasta murrosta. Uudet opetussuunnitelmat ja koulun tasolle yhä enemmän siirtynyt päätäntävalta ovat uusia haasteita. Ne ovat kuitenkin ristiriidassa yhä lisääntyvien säästöpaineiden kanssa. Samaan aikaan kun vaaditaan yhä parempaa tulosta, ollaan ottamassa pois edellytyksiä tehokkaalle toiminnalle. Mitä sitten tapahtuu kyläkoulullemme tulevaisuudessa? Sen saa toivottavasti luvan kertoa koulumme seuraava historiikki.
