Skip to content
Tekstin koko
Toggle search

Puutarhan aika -näyttelyn kasvikuvat ovat kuvankäsittelyohjelmalla useammista valokuvista rakennettuja komposiittikuvia, eikä niiden esittämä todellisuus ole dokumentaarista vaan kulttuurista ja kysyvää. Nämä kasvikuvat viittaavat niin opetustauluihin ja niiden kautta jaettuun yhteiseen näkemykseen kuin vanitas-maalausten muistutukseen elämän rajallisuudesta.

Joissakin näyttelyn teoksissa on myös stereokuva, jonka voi oppia näkemään 3D-kuvana ilman apuvälineitä. Stereokuvat tekevät näkyväksi todellisuuden jakamisen haastavuuden. Aistivatko ihmiset ja kasvit saman maailman? Elävätkö molemmat samassa todellisuudessa?

Näyttelyn teosten materiaalinen tekniikka on kuvansiirto vanerille. Tällä tekniikalla digitaalisesta, toistettavasta kuvasta tulee jokaisen virheen ja repeämän myötä ainutlaatuinen, uniikki teos. Puupohjainen materiaali mahdollistaa teosten olemassaolon kuten puut luonnossa, puistoissa ja puutarhoissa lukemattomien eliöiden elämän.

Mikään elollinen ei selviä läpi elämän sairastumatta, kärsimättä, ehjänä ja virheettömänä, ei kasvi eikä ihminen. Elämän mittaan syntyneet haavat ja repeämät voi kuitenkin nähdä lempeässä valossa. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on, kaikkine haavoineen, arpineen ja virheineen.