Kulttuuria tehtaalta kolumni

Tilastotietoa ja yksi nakkiruno

No, niin taasen on pyörähtänyt kierros ja tuli oma vuoroni kirjoittaa kolumni, ja kuten aiemminkin deadline puskee päälle.

Aluksi on tarjolla kuivempaa tilastotietoa kirjastovuodesta 2024. Lapuan kaupunginkirjaston kävijämäärä kasvoi 20 % edelliseen vuoteen verrattuna. Lapualaisista 31,27 % käyttää kirjastoa. Tässähän on tietysti vara panna paremmaksi ja porhaltaa Seinäjoen 36,35 %:n ohi. Erityisen hienoa on se, että lasten kaunokirjallisuuden lainaus kasvoi 11%, hyvä! Aikuisten kaunokirjallisuuden lainaus kasvoi puolestaan 9 %. Kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyviä tapahtumia oli 70 ja niissä 900 osallistujaa yhteensä. Kirjastoauto palveli asiakkaita ahkerasti sillä auton lainat kasvoivat huimat 13,90 %. Lukutaitoa ja lukemisen ilosanomaa edistimme monin tavoin ja yhteistyössä eri tahojen kanssa, ja kirjaston eri toimipisteiden kautta. Esimerkiksi Tiistenjoen kirjastossa Jorma Kallion esitys “Kasakat Tiistenjoella 1916” keräsi huippuyleisön, 100 kuulijaa! Paikallishistoria ja paikalliset kirjailijat, historian tutkijat kiinnostavat asiakkaita. Toki paljon muutakin tehtiin vuoden aikana.

Intialainen kirjastonhoitaja ja matemaatikko Ranganathan laati aikoinaan kirjastotoiminnalle viisi periaatetta, jotka määrittelevät kirjastojen tarkoituksen ja merkityksen. Ensimmäisessä periaatteessa painottuu se, että kirjat ovat käyttöä varten. Kirjoilla ja muulla aineistolla on vain ja ainoastaan arvoa, kun niitä käytetään.Toisessa korostetaan kuinka jokaiselle lukijalle löytyy kirja. Kirjaston pitää palvella yhteisöään tasapuolisesti. Sen pitää pystyä tarjoamaan luettavaa jokaiselle yhteisön jäsenelle puuttumatta valintoihin tai yrittämättä estää tiedonsaantia. Kolmannessa jokaiselle kirjalle löytyy lukija eli kirjastojen tehtävä on keksiä keinoja tarjota kirjoja asiakkaille. Neljännessä kerrotaan kuinka lukijan ajan säästämistä on se, että kirjaston kokoelmat luetteloidaan niin tekijän, nimikkeen kuin aiheenkin mukaan tiedonhaun nopeuttamiseksi. Viidennessä tuodaan esille se, kuinka kirjasto on kasvava organismi ja sen on kyettävä muuttumaan ajan mukana. Toisaalta hyvä kirjasto ei myöskään unohda pitkää historiaa. Verrattain päteviä periaatteita yhä edelleen.

Kirjaston aineisto on monella lailla inspiroivaa. Työpäivän lomassa voi henkilökunta loiheta lausumaan ratkiriemukasta Jukka Itkosen nakkirunoa. Olisinpa ollut paikalla, voin vain kuvitella miltä esitys on kuulostanut. Mainio runo kuuluu näin: 

Voin syödä nakin kotonakin.

Voin syödä nakin ulkonakin.

Voin syödä nakin raakanakin.

Voin syödä nakin kuumanakin.

Voin syödä nakin joulunakin.

• Ai, nakin?

• Joo, yhden ainakin.

Tätä voisi jatkaa…vappunakin.

 

Iloisia kirjastokohtaamisia toivotellen 

& Keväisin terveisin, Päivi

 

(Lapuan Sanomat, Kulttuuria tehtaalta -kolumni, 23.4.2025)