Skip to content
Tekstin koko
Toggle search

Kaupungintalon vaiheita

Suunnitteluvaihe

Käytännössä kunnantalon suunnittelun ja rakentamisen hoiti valtuuston nimeämä rakennus-toimikunta. Sen puheenjohtajana oli A. Antila ja sihteerinä kunnan rakennusmestari K. A. Veikkola. Muina jäseninä olivat O. Lahdensuo, J. Filppula, E. A. Turja, E. Wirtanen, Y. Ketola, H. Jokilahti ja H. Riipinen.

Merkillepantavaa on, että toimikunnan nimesi kunnanvaltuusto ja siihen kuuluivat kunnan todelliset vaikuttajat. Kun rakennustoimikunnan ensimmäinen kokous pidettiin maaliskuussa 1921 ja talon vihkiäisjuhla oli 23.9.1924, voidaan todeta, että nykyiseen verrattuna rakennusaika oli melko pitkä.

Taloon tulivat kunnan tarvitsemat tilat, mutta myös tilat kauppalaa varten, mikäli keskustasta olisi kauppala silloin muodostettu. Talon siipiosa tuli säästö-pankille, ja siinä olivat myös palovakuutusyhdistyksen tilat.

Toimikunta päätti, että taloon tulevat seuraavat tilat: – pankkitilat, palovakuutusyhdistyksen tilat sekä pankinjohtajan ja muiden pankkivirkailijoiden asunnot – kunnan tarpeita varten valtuuston, kunnallislautakunnan, lautakuntien ja toimikuntien huone, kunnan kirjurin ja kanslian huoneisto sekä kunnan kirjasto – valtiolle käräjähuoneita: istuntosali (jona toimi valtuustonsali), tuomarin, syyttäjän, lautamiesten ja vahtimestarin huone. Taloon rakennettiin myös yleinen keittiö.

Kesäkuussa 1921 toimikunnalle esiteltiin arkkitehti Visannin laatimat piirustukset, jotka hyväksyttiin kaikilta osin. Ennen lopullista hyväksymistä kuitenkin päätettiin selvittää rakennuskustannukset ja kunnan ja säästöpankin osuudet siitä. Seuraavan vuoden huhti-kuussa kustannusarvioksi esitettiin 1.125.000 markkaa senaikaista rahaa, josta kaupungin osuus oli oleva 60 % ja säästöpankin 40 %. Myöhemmin kustannusarvio nousi n. 1.500.000 markkaan.

Kunnantaloa suunniteltaessa oli myös Patruunatehtaan kiinteistö keskustelun aiheena. Se oli vielä silloin Lapuan Sähkö Oy:n omistuksessa. Koska paperitehdas ei ollut siinä päässyt alkua pidemmälle, sähköyhtiö tarjosi sitä kunnantalon tiloiksi, mutta selvitysten jälkeen asia kuitenkin raukesi.

Paljon keskustelua aiheutti se, laitetaanko kunnantaloon kaakelimuurit ja uusimpien menetelmien mukaiset lämmönsäätäjälaitteet vai keskuslämmitys, johon myöhemmin päädyttiin.

Talo oli urakkalaskennassa, mutta joulukuussa 1921 toimikunta totesi, että tarjoukset olivat liian korkeita. Sen vuoksi päätettiin, että kunta itse rakentaa käyttäen tarpeellisia sivu-urakoita.

Rakentamisvaihe

Valittiin rakennustoimikunta, jonka tehtävänä oli käytännössä valvoa rakentamista. Tähän kuuluivat E. A. Turja, E. Virtanen, A. Antila ja Alajoki. Rakennusmestariksi valittiin Viljo Mäkelä, joka talvisin työskenteli Lapuan Sähkö Oy:n Hourunkosken voimalaitoksen rakennustyössä johtajana.

Toimikunta päätti hyvin yksityiskohtaisesti asioista, kuten tuntipalkoista, sokkeli-kivien hankinnasta jne. Rakennustoimikunta antoi lämpö- ja vesijohtourakan Oy Putkijohto Ab:lle, ikkunat tilattiin Eljas Hakon puunjalostustehtaalta Laihialta ja muuraustyöt annettiin Toikkosen veljeksille Ylistarosta hintaan 115 mk/1.000 kpl.

Peruskiven laskemisjuhla pidettiin toukokuun 23. päivänä 1923. Ohjelmassa oli mm. torvisoittoa, puhe opettaja T. Haila, kuorolaulua, peruskiven laskeminen maan-viljelijä Antila, Maamme-laulu, puhe vt. kirkkoherra J. Lammi ja virsi 350.

Rappaustyö annettiin työryhmälle F. Keskinen, I. Hatanpää ja Y. Hatanpää. Osa puutöistä annettiin kirvesmies K. Lahtiselle.

Tärkeä päätös tehtiin tammikuussa 1924, kun päätettiin ostaa V. Könniltä torni-kello, joka oli palkittu ensimmäisellä palkinnolla Viipurin yleisessä käsityö-näyttelyssä. Kelloon kuului hälytyskello. Yhteishinta oli 30.000 mk valmiiksi asennettuna.

Vihkiäiset

Talon vihkiäisjuhla, joka pidettiin 23.9.1924 klo 10.00 alkaen valtuuston kokouksella, oli juhlava. Varsinainen vihkiäisjuhla alkoi klo 12.00. Sen ohjelmassa oli tervehdyspuhe, valtuuston puheenjohtaja T. E. Sipilä, vihkiäispuhe rovasti Kares, virsi, rakennuhistoriikki A. Antila, kuorolaulua Lapuan Sekakuoro, väliaika, jolloin taloa esiteltiin, soittoa torvilla, juhlapuhe tuomari V. Alajoki, kuorolaulua Lapuan Sekakuoro, lausuntaa maisteri Hilja Riipinen, vapaa sana, lopettajaispuhe kunnallislautakunnan esimies E. A. Turja ja Maamme-laulu.

Vieraiksi kutsuttiin läänin maaherra R. Sarlin ja naapurikuntien edustajat sekä tietenkin oman kunnan päättäjät.

Talo toiminnassa

Talolle muodostettiin yhteinen hoitokunta säästöpankin kanssa. Talo on ollut todellinen monitoimitalo, jonka käytön painopiste on eri vuosikymmeninä vaihdellut.

Alusta lähtien talo palveli valtiota. Täällä pidettiin käräjät. Talossa oli kellari-tilassa kaksi putkaa miehille ja naisille. Kuntaa varten olivat omat tilansa, em. kokoontumis- ja kansliatilat.

Kuntalaisia välittömästi palvelivat kirjasto, kahvilatila, yleinen keittiö, erityisesti leipomohuone. Painijoita varten talossa oli harjoitustila, jossa mm. Lauri Koskela harjoitteli kultamitalia varten.

Täällä olivat myös tilat luottamushenkilöiden majoittumiseksi. Majoitusta varten oli hetekat ja tarpeelliset vuodevaatteet. Varsinkin syrjäkylien luottamushenkilöt, kuten lautamiehet, taksoituslautakunnan jäsenet yms. saattoivat yöpyä jopa viikkokausia täällä.

Vuonna 1936 lapualaisella painijalla Lauri Koskelalla oli Berliinin olympialaisista tuomisinaan kultamitalin lisäksi palkinnoksi saatu tammentaimi. Se istutettiin kaupungintalon puistoon, jossa tammi yhä tänä päivänä kasvaa.

1940-luvulla talo taisi olla todella täynnä. Silloin kahvilatila täytyi muuttaa kansanhuollon tiloiksi, kellarissa pidettiin erilaisia avustustavaroita ja jopa silloisen kunnansihteerin kanalaakin. Sotien aikana kunnuntalo palveli ilmavalvontapaikkana.

Kunnantalo oli myös varsinainen asuntola. Kiinteistössä asuivat pankinjohtaja, kunnankirjuri, kassanhoitaja, kirjanpitäjä, talonmies jne.

1950-luku on talon historiassa erikoinen. Silloin talo oli kenties arvokkaimmassa käytössä. Kun säästöpankki muutti omaan kiinteistöönsä, osti kunta 1956 sen osuuden talosta ja siihen sijoitettiin äsken perustetun Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli sekä piispanistuin. Kirkollista käyttöä talolla oli muutenkin. Olihan ortodoksien jumalanpalveluksia pidetty silloin tällöin valtuustosalissa, ja valtuutettu Paavo Holma ilmoitti, että hänet on vihitty valtuustosalissa, koska vaimo oli ortodoksi.

Vasta kun hiippakuntatalosäätiön kiinteistö, jossa tuomiokapituli ja piispan asunto nyt ovat, valmistui, piispa ja tuomiokapituli muuttivat talosta pois.

1950-luvulla talo palveli myös terveydenhuoltoa. Siellä oli lääkärin vastaanotto ja neuvolatila. Sotien jälkeisestä ajasta lähtien aina 1950-luvulle talossa oli myös siirtoväen huolto.

1960-luvun loppupuolella alkoi kunnallisen toiminnan kasvu ensisijaisesti eduskunnan antamien erityislakien perusteella. Silloin talo jäi pieneksi ja muutto poispäin talosta alkoi.

1950- ja 60-luvulla talo toimi myös lievästi alkoholisoituneiden yöpymispaikkana. Talossa uskollisesti ja pitkään palvellut talonmies Juho Haapamäki nimittäin ”palkkasi” yöpäivystäjiksi mainittuja henkilöitä huolehtimalla heidän ruoastaan. Mies – joskus useakin – makasi yöllä pannujen välissä. Kun pannu kylmeni, mies heräsi ja lisäsi puita. Jussi Haapamäki ”kunnan Jussi”, jolle posti tuli myös Mesiäis-lehdon ja Korvenlehdon nimellä, olisi oman historiikin arvoinen. Kohtelias, hattua nostava, ystävällinen ja avulias Jussi palveli kaupunkia pitkään. Hän antoi tietoja mm. kansanperinteen laitoksen kyselyihin. Oriveden opiston käyneenä hänellä oli hyvä tietopohja, jota hän täydensi jatkuvasti.

Korjausvaiheita

1960-luvulla oli uudelleen ratkaistava talon kohtalo. Teknisen korkeakoulun seurantatutkimuksen mukaan talo oli vajonnut noin 1 cm:n vuodessa eli 60-luvulle tultaessa noin 40 cm. Tämän vuoksi oli ryhdyttävä pikaisiin toimenpiteisiin.

Valtuuston oli ensin päätettävä, peruskorjataanko tätä taloa vai hajotetaanko se ja rakennetaan uusi.

Keskustelun jälkeen päätettiin, että perustukset vahvistetaan ja sitten vähitellen peruskorjataan. Syksyllä 1966 perustusten vahvistaminen aloitettiin ns. mega-paaluilla. Professori Martikainen laati talon peruskorjauksesta kokonais-suunnitelman. Sen mukaan mm. olisi otettu käyttöön ullakkokerros ja talon kuutiotilavuutta lisätty 1/3. Koska kolmannen kerroksen rakentaminen olisi vaatinut betonivälipohjan rakentamista, se todettiin hankalaksi ja siitä päätettiin luopua. Muuten hanketta vietiin eteenpäin vähitellen.

Syksystä 1966 alkaen tähän syksyyn saakka on taloa peruskorjattu. Juuri saatiin valmiiksi tämän kerroksen pohjoisen päädyn tilojen peruskorjaus. Mutta joitakin on jo korjattava uudelleen.

Tilojen uusia järjestelyjä

1960- ja 80-luvuilla talosta muuttivat muualle nuoriso- ja raittiussihteerit. Sosiaalitoimi muutti aluksi Heimonkartanoon ja sitten SLEY-taloon. Tekninen virasto ja rakennustarkastus siirtyivät sähköyhtiöltä ostettuun toimitaloon, Yrityskeskus ja maaseutupalvelut Heimonkartanoon jne.

Nyt tässä talossa toimivat enää Hallintokeskuksen Hallintopalvelut ja talouspalvelut -yksiköt, Sivistyskeskuksen hallinto ja kaupungin reviisori. Tietenkin tässä ovat kaupunginvaltuuston, -hallituksen, lautakuntien ja toimikuntien tilat, jotka palvelevat samalla kaupungin edustusta. Kellaritilassa on kaupungin keskusarkisto, monistuskeskus, sosiaalitilat ja kahvio.

Kaupungintalo – osa kulttuuria

Talo on elänyt kunnallishallintomme muutosvaiheet ja kokenut myös elämisemme vaihtelut. Rakennus on keskustan helmiä. Siitä voimme olla rakentajille kiitollisia.

Seurakuntaneuvos, kaupunginsihteeri Väinö Takalan (1934-2000) v. 1994 kirjoittamasta alkuperäistekstistä ajantasaistanut Esa Tienhaara.

Lapuan kaupungintalo on rakennettu vv. 1923 – 1924. Talon on suunnitellut arkkitehti Matti Visanti. Talossa ovat toimineet mm. Säästöpankki, kansanhuolto ja hiippakunnan tuomiokapituli

Löysitkö etsimäsi?
Löysitkö etsimäsi?
Palautteita käytetään verkkosivujen kehittämiseen eikä niihin vastata.
Jätäthän henkilökohtaiset tiedustelut lapua.fi/info/palautelomake/