Viheralueiden hoitoluokitus

Viheralueiden hoitoluokitus

Lapuan kaupungin asemakaavoitetuilla puisto- ja katuviheralueilla sekä kiinteistöjen piha-alueilla noudatetaan teknisen lautakunnan vuosittain vahvistamaa viheralueiden hoitoluokitusta. Viheralueet on jaettu erilaisiin hoitoluokkiin alueen käyttötarkoituksen ja käyttäjien sekä alueen laatu- ja kustannustavoitteiden mukaan. Hoitoluokitus ohjaa toiminnallisesti monipuolisten ja luonnonoloiltaan monimuotoisten viheralueiden ylläpitoa.

Viheralueiden hoitoluokitus ja hoitotavoitteet perustuvat Viherympäristöliiton Viheralueiden hoitoluokitus 2007 sekä Niityt ja maisemapellot 2012 julkaisuihin.

Rakennetut viheralueet sijaitsevat useimmiten keskeisillä paikoilla ja näkemäalueilla. Ne ovat tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Rakennetuilla viheralueilla on rakenteita, kalusteita ja päällysteitä. Kasvillisuus on pääosin istutettua, mutta myös luonnonkasveja. Tällaisia alueita ovat A1, A2 ja A3 luokkiin luokitellut puisto-, piha- ja katuviheralueet.

A1-luokka: Edustusviheralueet

Ovat tärkeiden julkisten rakennusten pihat, keskeiset kaupunkien puis­tot, aukiot tai niiden osat, jotka sijaitsevat keskeisesti kau­pun­ki­ra­ken­tees­sa tai ovat kulttuurillisesti tai historiallisesti arvokkaita kohteita. Näiden aluei­den hoito on intensiivistä ja hoitotyötä tehdään lähes päivittäin. Edus­tus­vi­her­alu­eet ovat jatkuvasti edustavina ja erittäin hyvässä kun­nos­sa.

A2-luokka: Käyttöviheralueet

Ovat kaupunkipuistoja ja -aukioita, kiinteistöjen vi­her­aluei­ta, lii­ken­ne­vi­her­aluei­ta kaupunkikeskustan alueella sekä lii­kun­taan ja eri­lai­seen toimintaan tarkoitettuja viheralueita. Myös kaikki leik­ki­ken­tät kuu­lu­vat tähän luokitukseen. Hoidon tavoitteena on viih­tyi­sän, toi­mi­van ja turvallisen viheralueen ylläpitäminen hyvässä kun­nos­sa. Alu­een kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ja havaitut puut­teet korjataan mah­dol­li­sim­man pian. Turvallisuutta vaarantavat vau­riot korjataan he­ti.

A3 -luokka: Luonnonläheiset puistot, käyttö ja suojaviheralueet

Ovat laajoja rakennetun ja luonnonympäristön välimaastoon si­joit­tu­via puistoja, puistomaiseksi rakennettuja suojavyöhykkeitä kau­pun­ki­kes­kus­tan ulkopuolella, asutuksen läheisyydessä. Tähän luokkaan kuu­lu­vat myös kiinteistöjen pihojen luonnonmukaisemmin hoi­det­ta­vat osat. Näillä alueilla on puistomainen ilme, mutta kasvillisuus koos­tuu istutetuista sekä luonnonkasveista. Rakenteita ei ole paljoa. Usein liikenteen viheralueet ydinkeskustan ulkopuolella kuuluvat A3-luok­kaan. Hoidolla tavoitellaan puistomaisen yleisilmeen, ul­koi­lu­edel­ly­tys­ten sekä turvallisuuden ja suojavaikutuksen säilymistä. Näil­lä alueilla hoidon taso on A2 alueita matalampi ja esimerkiksi nur­mi­aluei­den niitto voidaan suorittaa 3 – 4 viikon välein.

Avoimet viheralueet

B-luokka: Avoimet viheralueet

Avoimet viheralueet ovat peltoja, niittyjä, rantaniittyjä ja avoimia aluei­ta. Ne rikastuttavat ja maisemaa ja taajamakuvaa. Alueet jaetaan B1 maisemapeltoihin, B2 käyttöniittyihin, B3 mai­se­ma­niit­tyi­hin, B4 avoimiin alueisiin. Nämä alu­eet sijaitsevat esimerkiksi taajamien tuloväylien varrella ja taajamien reuna-alueilla niitty- ja metsäalueiden vaihettumis- vyöhykkeillä. Hoi­don tavoitteena on estää alueiden ja näkymien umpeenkasvu suun­ni­tel­lus­ti ja taloudellisesti. Alueen hoidon aikaväli voi olla 0 – 5 vuo­teen, eikä raivauksen ja niittojen viherjätettä kerätä alueelta pois.

Taajamametsät

C-luokka: Taajamametsät

Taajamametsät jaetaan sijainnin ja käyttötarkoituksen mukaan C1 lä­hi­met­siin, C2 ulkoilu- ja virkistysmetsiin ja C3 suojametsiin. Taa­ja­ma­met­sät sijaitsevat asutuksen läheisyydessä tai lähialueilla sekä ra­ken­ne­tun ympäristön ja asutuksen sekä erilaisia häiriöitä ai­heut­ta­vien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välissä.

Taajamametsien hoito tehdään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, jot­ta metsät säilyvät elinvoimaisina ja kestävinä vaativassa taajaman käyt­tö­ym­pä­ris­tös­sä. Tällöin ovat ajoissa tehtävä uudistaminen ja riit­tä­vän voimakkaat harvennukset ja puuston hoidot tärkeitä taa­ja­ma­met­sän ylläpidossa. Luonnon arvokohteet otetaan huomioon met­sän­hoi­dos­sa. Taajamametsän hoidon kustannukset ovat tavallisen met­sän­hoi­don kustannuksia korkeammat. Metsän turvallisuus, viih­ty­vyys ja maisemallisen sekä monimuotoisuuden arvot ovat hoidon ta­voit­tee­na. Suojametsien hoidossa pyritään säilyttämään metsän mo­ni­ker­rok­sel­li­suus siten, että melu-, pöly- ja näkösuoja omi­nai­suu­det säilyvät.

Erityisalueet

E-luokka erityisalueet

Ovat viheralueita, jotka poikkeavat edellä mainituista luokituksista. Täl­lai­sia alueita ovat esimerkiksi uimarannat, matonpesupaikat, koi­ra-ai­tauk­set ja veneiden säilytysalueet. Näiden alueiden hoito suo­ri­te­taan kunkin alueen ominaisuuksien ja tarpeiden mukaisesti.

Muut alueet

Rakentamattomat avoimet viheralueet, joita hoidetaan ve­sa­koi­tu­mi­sen rajoittamiseksi, ohdakkeiden ja pujon sekä vieraslajien le­viä­mi­sen estämiseksi se­kä paloturvallisuuden vuoksi niittämällä alueet mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan kerran vuodessa.

TEKNISEN LAUTAKUNNAN 12.5.2020 VAHVISTAMAT VIHERALUEIDEN HOITOLUOKITUKSEN LÄHTÖKOHDAT

A1-luokan vi­her­alueena hoidetaan Jokilaakson mat­kai­lu­puu­tar­haa, kau­pun­gin­ta­lon piha-alueita sekä Vanhan Paukun piha-alueita.

Rakennetut puistot ja viheralueet, jotka sijaitsevat keskeisillä alueilla ja ovat kaik­kien kau­pun­ki­lais­ten helposti saavutettavissa. Nämä puistot ovat yleensä A2-hoitoluo­kas­sa. Muut vähemmällä yleisellä käytöllä olevat puistoalueet hoi­de­taan pää­sään­töi­ses­ti hoitoluokan A3 mukaan. Saman puiston alu­eet on voi­tu jakaa myös useampiin hoitoluokkiin.

Kiinteistöjen piha-alueet hoidetaan A2 hoitoluokan mukaisesti.

Katuviheralueet

Ydin­kes­kus­tan katuviheralueet hoidetaan A2 luokan mu­kaan.

Etenkin ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevat katuviheralueet ovat useim­mi­ten vihernäkymäalueita, joilla ei liikuta jalan, tällöin niiden nur­mi­aluei­den hoito on järkevää suorittaa A3 luokituksen mu­kaan.

Peltoalueet, jotka asemakaavassa ovat viheralueita, hoidetaan B2, B3 ja B4 hoitoluokkien mukaisesti. Hoito tehdään tar­peen mukaan niit­tä­mäl­lä traktorilla, sii­ma­nii­tol­la tai raivaamalla. Ran­ta­niit­ty­jä hoi­de­taan vain kuivaan aikaan.

Taajamametsien harvennuksia hoidetaan muutama kohde vuo­sit­tain ja yksittäisten ja vaara-aiheuttavien puiden poistoa suoritetaan tar­peen mukaan.

Hoidettavia erityisalueita ovat matonpesupaikka, Hir­vi­jär­ven virkistysalue sekä siihen liittyvää ve­ne­paik­ka-alue, Keskustan, Kauhajärven ja Hirvilammen ui­ma­ran­ta-alueet, puu­tar­ha­pals­tat sekä kaupungin omistamat joki- ja järvilaiturit. Myös Simpsiön ja Hirvijärven lintutornit sekä Simpsiön luon­to­po­lut kuu­lu­vat viherlaitoksen hoidon alaisuuteen.

Hoidon ulkopuolella olevat alueet ovat rakentamattomia puistoalueita, joiden sijainti ei ole merkityksellinen kaupunkikuvalle tai ne voivat olla viljelykäytössä olevia alueita.