Minun matkani elintapaohjauksessa

Keväällä 2021 työsähköpostiini kilahti viesti koskien vapaita paikkoja elintapaohjauksessa ja tällä kertaa päätin kokeilla onneani päästäkseni mukaan alkuhaastatteluun. Näihin aikoihin itselläni oli huoli omasta terveydestäni ja jaksamisestani, sillä 30 ikävuoden rajapyykki oli kovasti tekemässä jo tuloaan, eikä pikkulapsiarki yhdistettynä vaativaan työhön ollut mikään helppo yhdistelmä. Oma jaksaminen oli koetuksella, eivätkä omat elintavat tukeneet omaa hyvinvointiani millään tavalla. Onnekseni sain mahdollisuuden osallistua mukaan ohjaukseen Lapuan kaupungin työntekijänä. Pienet lapset, kiireinen arki ja useamman vuoden kestänyt univaje kiteyttivät melko hyvin oman lähtötilanteeni ennen elintapaohjaukseen osallistumista. Minut, nyt jo 30-vuotiaan naisen ja kahden pienen lapsen äidin, sai lähtemään mukaan elintapaohjaukseen oma halu voida paremmin niin vapaa-ajalla kuin töissäkin. Ennen lapsia liikuin säännöllisesti ja söin terveellisesti eli periaatteessa kyllä tiesin, mitä minun tulisi tehdä voidakseni paremmin ja saadakseni painoa alas. Siitä huolimatta en saanut toteutettua näitä asioita omassa arjessani. Lisäksi minulla oli kaipuu takaisin juoksulenkeille ja treenaamisen pariin, mutta ne tuntuivat hyvin kaukaisilta asioilta vielä siinä vaiheessa.

Elintapaohjaukseen hakeutuessani kuntotasoni oli huono, ruokavalio vaati fiksausta ja painoakin oli kertynyt. Ensimmäisessä tapaamisessa aloimme kartoittamaan sen hetkistä tilannettani kattavasti. Tapaamisen päätteeksi sovimme, että ennen seuraavaa tapaamista, syön joka aterialla jotain värikästä ja juon lasillisen vettä aina ruokailun yhteydessä. Nämä olivat käytännössä ne asiat, joihin keskityin ensimmäisen kuukauden aikana. Nämä asiat oli helppo muistaa ja toteuttaa, sillä ne sujahtivat omaan arkeeni näppärästi, olinhan määritellyt ne itse. Tässä kohtaa tullaan siihen, miksi elintapaohjaus oli merkittävä tekijä omassa tilanteessani heti alun alkaen. Sain tietoa, tukea ja kannustusta siihen, mistä oli hyvä aloittaa ja sain keskittyä niihin. Itselläni aloittaminen oli ollut yksi haastavimpia kohtia, sillä kertarysäyksellä en siihen mennessä ollut pystynyt laittamaan kaikkea uusiksi, ainakaan kovin pitkäjänteisesti. Sain myös huomata, että pienet tekemäni muutokset ruokavaliossa alkoivat vaikuttamaan heti omaan jaksamiseeni ja energiatasoihini. Kuukauden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta kaivoin pölyttyneen kahvakuulani esille ja aloin kertailemaan kahvakuulatekniikoita. Seuraavilla tapaamisilla tavoitteet pysyivät samoina, mutta niiden rinnalle tuli uusia tavoitteita: kaksi liikuntakertaa/viikko sekä välipalan syöminen. Pikkuhiljaa terveellinen ruokavalio muotoutui vakiintuneeksi tavaksi syödä samoin kuin liikunnan harrastaminenkin.

Elintapaohjauksen avulla olen saanut sisällytettyä omaan arkeeni terveellisen tavan syödä ja liikkua. Oma jaksamiseni on parantunut merkittävästi ja painoakin on tippunut ihan mukavasti. Itseäni on alusta alkaen motivoinut oma terveys ja hyvinvointi, sekä halu päästä jälleen siihen pisteeseen, jossa liikkuminen on luonnollinen osa arkea. Merkittävin seikka, jonka olen elintapaohjauksen aikana sisäistänyt, on ollut ruokavalioon liittyvät muutokset. Olen päässyt irti kuuriluonteisista dieeteistä ja olen oppinut koostamaan päivän aterioita monipuolisesti ja terveellisesti: tällä tavalla pystyn syömään läpi elämän. Suhtautuminen syömiseen on sallivaa, eikä mistään tarvitse kieltäytyä. Liikunnan suhteen olen oppinut järjestämään aikaa liikkumiselle arjen keskellä ja olen oppinut hyödyntämään kotona tehtäviä treenejä ja lähimetsän lenkkipolkuja. Säännölliset tapaamiset, kuulumisten vaihdot tietyin väliajoin sekä ennen kaikkea hyvinvointiohjaajan osaaminen ja tietotaito, jotka ovat olleet minun hyödynnettävissäni, ovat tukeneet elämäntaparemontin aloittamista ja ovat saaneet minua eteenpäin koko tämän matkan ajan. Itseäni on helpottanut myös paljon se, että asioita on tarkasteltu pala kerrallaan, eikä kaikkia muutoksia ole tarvinnut tehdä kertarysäyksellä. Muutokselle on annettu aikaa.

Olen saanut ensiarvoisen tärkeää tsemppaamista ja tukea hyvinvointiohjaajalta, mikä puolestaan on tukenut oman elämäntaparemontin tekemistä myös haastavissa tilanteissa. Stressi, sairastelut ja hektinen arki tekevät omat haasteensa, kun yrittää omaksua ja ylläpitää uudenlaista elämäntapaa. Tärkein oivallus itselläni on näissä hetkissä ollut se, että aina voi palata tärkeimpien perusasioiden äärelle: uneen, ravintoon ja liikuntaan. Mikäli tuntuu, että kiireinen arki vie mennessään, keskityn syömään riittävästi ja monipuolisesti. Se riittää. Elintapaohjauksen avulla olen löytänyt nämä tärkeimmät palaset, joiden avulla pystyn vaikuttamaan omaan hyvinvointiini; yksin en siihen olisi pystynyt. Matkani jatkuu vielä, mutta näillä eväillä ja opeilla, odotan sitä innolla.

Annika :)